Kaikki mitä tiedän huomisesta
Me rakennamme itsellemme tulevaisuutta, hetki hetkeltä, uskoen siten kesyttävämme kohtalon, ottavamme sen haltuumme. Mutta siitä ei tule koskaan sellaista kuin kuvittelimme, ei edes silloin kun saavutamme haluamamme. Unelmat eivät ole toteutuessaan sitä mitä odotimme. Huominen yllättää. Se on jotain muuta kuin pelkäsimme. Ja se on muuta kuin toivoimme. Joka hetki jotain sulkeutuu peruuttamattomasti ja joka hetki jotain avautuu. Niin kauan kuin on elämää.
Me rakennamme huomista ja se pakenee edellämme. Hyvää hetkeä ei voi pysäyttää niin kuin dvd:tä. Ei kokea uudestaan. Tapahtumat etenevät vääjäämättä, hyvästä seuraa pahaa, pahasta hyvää. Elämänkaaria ja kaavioita noudattamatta. Ilman säälipisteitä ja ikähyvityksiä. Kuusikymppinen kohtaa huomisen yhtä valmistautumattomana kuin kaksikymppinen omansa. Niin kuin Helen jolta kuusikymmenvuotispäivän kynnyksellä lähtee yhdellä ovenavauksella mies ja tämän mukana koko siihenastinen elämä. Vastassa seisoo huominen kädet puuskassa päätään pudistellen: sori, tästä ei pääse pitemmälle, tämä polku on nyt kävelty loppuun. Etsi elämällesi uusi reitti - ruohottunut kinttupolku, koskematon korpimetsä tai rimpiletto vailla pitkospuita - omapa on asiasi. Mutta se mitä viimeiset neljäkymmentä vuotta pidit johtotähtenäsi, oli joka tapauksessa tämä pimeydessä hohtava umpikujan merkki.
